Menoa ja meininkiä

Eilen tuli käytyä porukoilla, syötyä vähän ja litkittyä pari tölkkiä energiajuomaa. Kävin myös Na:n pippaloissa. Onneks menin siellä oli tosi kivaa tosin vaikka tänään ollu vähän masis fiilis, väsymys ja ahdistus. Valvottiin aamun pikkutunneille. Mun piti tulla kotiin yöks, mutta jäinkin sinne paikkaan missä pippalot oli yöks. Jäin yhen jätkän kainaloon. Meillä oli kerran yhdenillan juttu, mutta se pisti sillon mun pään niin sekasin etten halunnu uudestaan lähtee samaan, joten oltiin vaan lähekkäin ja nukutiin. Ei edes lääpitty, ou thank good! Muuten olis tänään vielä pahempi olo ja henkinen krapula. Se jätkä on mua kuusvuotta vanhempi eikä iällä sinänsä tässä iässä enää väliä, mutta anyway. Se jätkä on tosi mukava ja samanhenkinen kun minä, joten sen seurassa on hauskaa ja hyvä olla. Haluan olla tällä hetkellä ainakin vaan sen kaveri, en usko että meistä tulee koskaan mitään eikä haittaa vaikkei tuliskaan, seurustelu pilaa kaiken. Me juteltiin asiasta ja ollaan samaa mieltä ettei kumpikaan etenkään minä (kun itseni sen verran tunnen) etten kykene tässä vaiheessa vielä terveeseen parisuhteeseen eikä siinä en edes kaipaa seurustelua. Haluan olla vapaa ja sinkku, en halua sitoutua seurustelemaan eikä se tarkoita, että haluaisin panna pitkin poikin, kun en halua sitäkään. Pari toipuvaa on antanu hyvän neuvon, jota oon noudattunu; rukoile ja runkkaa, se todella toimii! Mä kuten varmaan meistä kaikki kaipaa silloin tällöin läheisyyttä toiselta sukupuolelta ja sitä tää kyseinen jätkä voi antaa, jos vaan ei kuse tää homma jollain tasolla eli kumpaakaan ei käy se ahdistamaan tms. Henkinen krapula kyllä tuli, kun koin taas niin voimakkaasti eri tunteita. Pääasia että kivaa oli ja näin tuttuja ihmisiä. Ympäri Suomee oli jengiä koossa.

Tänään oon jo kerenny käydä porukoilla, nukkua päikkärit, vetää pari lautasellista puuroa...
Kun veli lähtee tästä mun luolta, soitan AA-kummilleni ja kuudelta menen ryhmään. Oon todella ryhmän tarpeessa. Onneks on turvasatama johon mennä tällasessa olossa. Ennenkun ei ollu olin ihan paskana ja halusin kuolla. Luojan kiitos enää tilanne ei ole niin hirveä.

Kyllä näistä oloista huolimatta, elämä on elämisen arvoista ja minähän en luovuta!

Hyvää äitienpäivää kaikille ja hyvää sunnuntaipäivää! <3