Tilannekatsaus

Mä tein sen eilen. Mä kävelin koko sen 12km alusta loppuun! Aikaa meni vähän enemmän kun ennen, 1h55min. Oon silti tosi tyytyväinen, että pystyin kävelemään tuon matkan. En ole noin "pitkää" matkaa lenkkeilly yhteen putkeen yli vuoteen. Viimeks ennen itsemurhayritystäni. :/
Tajusin lenkin lopulta, että kaikki on ollu kiinni vaan mun korvien välistä, ei siitä etteikö jalat kestäis. Kyllä ne jo kestää vaikka virheasento jalkaan koskeekin vähän. Paremmat kengät pitää hankkia. Mä oon yksinkertasesti vaan laiskistunut ja läskistynyt tässä vuoden aikana etten ole kehdannut lähteä sängyn pohjalta tekemään mitään muuta. Oon vaan jämähtänyt siihen ajatukseen ja harhaan "etten pysty" vammojeni takia tekemään joitakin asioita joita ennenkin. Pystyn minä vaikken ehkä ihan kaikkea tai ihan samalla tavalla, mutta pystyn kuitenkin! Mikään muu ei pidättele minua kuin minä itse. Olen itse itseni este kaikelle hyvälle!

Eilen syömiset meni muuten hyvin, ruokaohjeiden mukaan, mutta päiväunien jälkeen vedin ison lautasellisen kaurapuuroa levitteen kanssa ja sama iltapalalla ryhmän jälkeen. Levitettä meni melkein paketti. Kaloreita sairaasti liikaa ja olo sen mukanen! Sitten vielä ihmettelen miksen laihdu? Hah! Olisko syytä katsoa peiliin. Tuo levite määrä ällöttää ajatuksenakin ja en ymmärrä miks sitä enää edes mätän kun en koko levitteestä enää tykkää. Levite on siis sitä Lidl:n halpaa levitettä, vihreässä törpössä.

Saa nähdä mitä tästä päivästä tulee. Oon niin väsyny ja päätä särkee etten jaksas tehdä mitään. Kahdeltatoista polkasen pyörällä tapaamaan päihdetyöntekijää ja siinä se. Loppu päivästä en tiedä. On meinaan tosi kuvottava ja oksettava olo sen eilisen levite/puuro ahmimisen jälkeen, että ihan itkettää. Toivottavasti tää olo tästä helpottaa.